
Toinen Tampereen pianoleiri päättyi perjantaina. Tällä kertaa en ollut jatkuvasti paikalla leirillä, mutta tulin lopulta kuitenkin käyneeksi siellä päivittäin. Joka kerta vastassani oli iloisia leiriläisiä, jotka näyttivät viihtyvän leirillä mainiosti. Nekin lapset, joilla ei ensimmäisenä päivänä ollut leirillä yhtään tuttua, olivat saivat pian kavereita ja touhusivat innolla muiden mukana. Soitto soi harjoittelu- ja opetusluokissa taukoamatta, ja välillä rytmiikkatunnit levittäytyivät musiikkiopiston pihallekin.
Jotkut leiriläiset viihtyivät pitkiä aikoja harjoitteluluokissa yhdessä harjoitellen ja uusia kappaleita säveltäen. Soittamisen ja leikkimisen raja oli häilyvä, niin kuin se saa ollakin. Leiriläisten vapaaehtoinen treenimestaruuskisa houkutteli soittamaan kotioloissakin paljon tavallista enemmän. Eräs äiti kertoikin lapsensa oppineen tykkäämään harjoittelemisesta treenimestaruutta tavoitellessa. Toivottavasti harjoittelu maistuu jatkossakin!
Olen iloinen siitä, että ideoimani leiri on selvästi löytänyt paikkansa Tampereen ja lähiseudun pianonsoiton harrastajien kesäohjelmassa. Moni viime kesän leiriläinen kertoi odottaneensa leiriä koko vuoden, ja nyt alkoi sitten uusi odotus. Ensi kesänä leiriä ei todennäköisesti voi järjestää tutuissa Pirkanmaan musiikkiopiston tiloissa remontin takia, mutta kyllä se jonnekin saadaan järjestymään. Pitääkin alkaa pohtia mahdollisia leiripaikkoja heti.
Omasta ja Tampereen Pianoseura ry:n puolesta kiitän lämpimästi kaikkia leirin toteuttamisen mahdollistaneita tahoja. Taiteen edistämiskeskus tuki jo toistamiseen leiriämme tuntuvalla avustuksella, Pirkanmaan musiikkiopisto antoi tilat käyttöömme ja Tampereen konservatorio antoi mahdollisuuden pitää leirin päätöskonsertti Pyynikkisalissa. Ilman näiden tahojen uskoa pianoleiriimme tätä leiriä ei olisi voinut toteuttaa. Kiitos!
Opettajat Jani, Annika, Sanna ja Anni antoivat kaikki parhaansa omasta upeasta osaamisestaan. Vapaa-ajan ohjaajat Hannele ja Riina paneutuivat työhönsä täysillä ja pitivät huolen siitä, että kaikki sujui mallikkaasti leiripäivien aikana. Kiitos teille kaikille!
Kaikkein isoin kiitos kuuluu tietysti leiriläisille ja heidän vanhemmilleen. Ilman oppilaita ei olisi leiriä, ja ilman vanhempien osallisuutta oppilaat eivät voisi osallistua leirille. Kiitos, että otitte leirin omaksenne! Kiitos kaikista iloisista nauruista, halauksista, kiittävistä kommenteista ja parannusehdotuksista! Toivottavasti tapaamme taas ensi kesänä!
Mia Muona,
leirivastaava