Leirin jälkeen

Yhdessä soittamisen riemua

Toinen Tampereen pianoleiri päättyi perjantaina. Tällä kertaa en ollut jatkuvasti paikalla leirillä, mutta tulin lopulta kuitenkin käyneeksi siellä päivittäin. Joka kerta vastassani oli iloisia leiriläisiä, jotka näyttivät viihtyvän leirillä mainiosti. Nekin lapset, joilla ei ensimmäisenä päivänä ollut leirillä yhtään tuttua, olivat saivat pian kavereita ja touhusivat innolla muiden mukana. Soitto soi harjoittelu- ja opetusluokissa taukoamatta, ja välillä rytmiikkatunnit levittäytyivät musiikkiopiston pihallekin.

Jotkut leiriläiset viihtyivät pitkiä aikoja harjoitteluluokissa yhdessä harjoitellen ja uusia kappaleita säveltäen. Soittamisen ja leikkimisen raja oli häilyvä, niin kuin se saa ollakin. Leiriläisten vapaaehtoinen treenimestaruuskisa houkutteli soittamaan kotioloissakin paljon tavallista enemmän. Eräs äiti kertoikin lapsensa oppineen tykkäämään harjoittelemisesta treenimestaruutta tavoitellessa. Toivottavasti harjoittelu maistuu jatkossakin!

Olen iloinen siitä, että ideoimani leiri on selvästi löytänyt paikkansa Tampereen ja lähiseudun pianonsoiton harrastajien kesäohjelmassa. Moni viime kesän leiriläinen kertoi odottaneensa leiriä koko vuoden, ja nyt alkoi sitten uusi odotus. Ensi kesänä leiriä ei todennäköisesti voi järjestää tutuissa Pirkanmaan musiikkiopiston tiloissa remontin takia, mutta kyllä se jonnekin saadaan järjestymään. Pitääkin alkaa pohtia mahdollisia leiripaikkoja heti.

Omasta ja Tampereen Pianoseura ry:n puolesta kiitän lämpimästi kaikkia leirin toteuttamisen mahdollistaneita tahoja. Taiteen edistämiskeskus tuki jo toistamiseen leiriämme tuntuvalla avustuksella, Pirkanmaan musiikkiopisto antoi tilat käyttöömme ja Tampereen konservatorio antoi mahdollisuuden pitää leirin päätöskonsertti Pyynikkisalissa. Ilman näiden tahojen uskoa pianoleiriimme tätä leiriä ei olisi voinut toteuttaa. Kiitos!

Opettajat Jani, Annika, Sanna ja Anni antoivat kaikki parhaansa omasta upeasta osaamisestaan. Vapaa-ajan ohjaajat Hannele ja Riina paneutuivat työhönsä täysillä ja pitivät huolen siitä, että kaikki sujui mallikkaasti leiripäivien aikana. Kiitos teille kaikille!

Kaikkein isoin kiitos kuuluu tietysti leiriläisille ja heidän vanhemmilleen. Ilman oppilaita ei olisi leiriä, ja ilman vanhempien osallisuutta oppilaat eivät voisi osallistua leirille. Kiitos, että otitte leirin omaksenne! Kiitos kaikista iloisista nauruista, halauksista, kiittävistä kommenteista ja parannusehdotuksista! Toivottavasti tapaamme taas ensi kesänä!

Mia Muona,
leirivastaava

Mainokset

Opettajana toisella Tampereen pianoleirillä

Eiliseen päätöskonserttiin huipentui vuoden 2017 Tampereen pianoleiri. Konsertissa Tampereen konservatorion Pyynikkisalissa kuultiin hienoja soolo- ja nelikätisesityksiä sekä leirin aikana syntyneitä pianopajaryhmien ja rytmiikkakurssin raikkaita ja monipuolisia tuotoksia. Itselleni, muille opettajille, ohjaajille ja toivoakseni monelle leiriläisellekin jäi sellainen tunne, että onnistuimme järjestämään innostavan, soittoharrastusta myös yhteisöllisen oppimisen kautta tukevan elämyksekkään tapahtuman.

Opettajalle lyhyt opetusperiodi on aina erityislaatuinen haaste. Vaikka onnistuneeseen esiintymiseen voikin jonkin verran vaikuttaa, mitään välittömiä tuloksia ei voi olettaa syntyvän. Tavoitteenani tällaisilla oppimisjaksoilla on, että jokainen oppilaani kuitenkin edes pienen askeleen edistyisi jollakin pianonsoiton osa-alueella, liittyipä se sitten soittotekniikkaan, musiikin muotoiluun tai vaikka tapoihin harjoitella. Yritän määritellä tällaiset pienet tavoitteet leirin alussa tutustuttuani oppilaisiini. Ne tietysti muotoutuvat ja uusia syntyy myös leirin kuluessa.

Tällä kertaa tunsin kuudesta oppilaastani neljä jo ennakkoon, joten pikku tavoitteiden asettaminen oli helpompaa. Toivottavasti onnistuin jokaisen kohdalla edes kohtalaisesti, ja saatoin samalla tukea oppilaiden vakituisen opettajansa kanssa tekemää työtä. Ehkäpä jokin käyttämäni ilmaisu tai esittämäni mielikuva tai kohdan ”eteen näyttäminen” tarttui hyvin jonkun soittajan mieleen, ja johti tai voi vielä johtaa johonkin tärkeään oivallukseen.

Opetin tällä leirillä myös yhtä vasta-alkajaa. Minusta tuntui, että ymmärsimme toisiamme hyvin, ja että musisointi pianon ääressä todella innosti oppilasta. Tässä auttoi myös se, että oppilas pääsi heti soittamaan sekä opettajan että leirillä olevan kokeneemman ystävänsä kanssa.

Treenimestarikilpailusta ja päivittäin harjoittelusta saadut palkinnot olivat toivottavasti onnistuneita kannustimia pianonsoittoharrastuksessa välttämättömään omaan harjoitteluun. Ainakin harjoittelumäärät kasvoivat melkoisiksi. Parhaimmat ylsivät soitto- ja muiden opetustuntien lisäksi noin kolmeen tuntiin päivässä, mikä on jo oikein kunnioitettava saavutus näille 9-vuotiaille! Kotiharjoittelun merkitystä ei oikein voi liikaa korostaakaan, sillä vain hyvän soittotaidon saavuttaminen mahdollistaa lapsen ja nuoren taiteellisen kasvun ja todelliset elämykset soittoharrastuksen parissa.

Tampereen pianoleirillä korostetaan yhteisöllistä oppimista. Sannan vetämien, jo viime vuodesta tuttujen pianopajojen lisäksi tänä vuonna järjestettiin rytmiikkakurssi. Olipas se hauskaa, kävin itsekin rummuttamassa! Yhteisöllisessä oppimisessa pianon ääressä auttoi sekin, että monia soittopareja syntyi luontevasti esimerkiksi jo viime leirillämme muodostuneiden ystävyyssuhteiden pohjalta.

Päätöskonserttia varten oppilailta keräämissämme haastatteluissa toistui kysymys, missä ensi kesän leiri järjestetään. Tämä oli mieluisa kysymys. Siihen vastaa tässä blogissa vielä leirivastaava, Tampereen pianoleirin äiti Mia Muona.

Kiitos kaikille leiriläisille, vanhemmille, opettajille ja ohjaajille iloisesta ja innostavasta viikosta!

Jani Aarrevaara

Cha Bum! Tervehdys pianoleirin rytmiikkatunneilta!

Djembet odottavat soittajiaan.

Olen saanut tällä viikolla käydä tutustuttamassa leiriläisiä rytmiikan maailmaan. Rytmiikkatunneilla harjoitellaan rytmejä, motoriikkaa, koordinaatiota, liikettä, ilmaisua, äänenkäyttöä, yhteissoittoa, improvisaatiota eli lyhyesti sanottuna musiikkia. Leiriläisillä on ollut mahtavan avoin suhtautuminen monelle soittajalle hyvin uudenlaiseen tekemiseen.

Rytmiikkatunneilla on koko pianoleirin väki mukana kerralla, välillä myös osa opettajista. Ikähaitari onkin sitten ollut 6-12 (jos opettajien iät jätetään salaisuudeksi). Ryhmässä lapset ovat päässeet kokemaan yhteismusisoinnin ilot, ja myös ryhmän pienimmät 6-vuotiaat ovat saaneet isompien vanavedessä hienoja kokemuksia yhteissoitosta. Tuntuu jopa, että isompien ja jo musiikillisesti taitavampien vanavedessä pienemmät ovat ylittäneet itsensä ja oppineet musiikillisia asioita, joita eivät pelkästään oman ikäisten ryhmässä olisi saaneet. Lisäksi leirin voiman huomaa siinä, että musiikkilajista riippumatta lapset oppivat valtavan nopeasti ja valtavan paljon vain muutamassa päivässä. Musiikissa aivan uidaan joka päivä aamusta iltapäivään, ja keho sekä mieli on valmiiksi viritetty musiikinoppimisen taajuudelle!

Olemme menneet laulun ja kehorytmiikan kautta länsi-afrikkalaisiin rytmeihin ja djemberummun soittamiseen. Olin jättänyt rummut eilisen tunnin jälkeen paikoilleen ja kun tänään iloinen 17 leiriläisen joukko ilmestyi ovelle, niin koko muusikkoporukka käveli sen enempää kyselemättä rummuille ja alkoi etsimään sopivaa soittoasentoa. Homma on selvästi siis mieluista! Vähän piti open ottaa takapakkia ja lähteä kuitenkin ennen soittohommia liikkeelle lämmittelystä, kehorytmiikasta ja äänenkäytöstä. Rytmit opetellaan korvakuulolta ja sanarytmejä hyödyksi käyttäen. Näin harjaannutetaan myös pienillä, toistuvilla rytmikuvioilla musiikillista muistia ja korvakuulo-oppimista kuin huomaamatta, käyttäen muistin apuna kuitenkin sanoja ja tavuja. Tervetuloa kuulemaan huomisen konserttiin Pyynikkisaliin miltä kuulostaa djembeillä rytmit komennolla ”soi-ta ihanmitähalu-at” , ”mummo tanssii” tai ”bum-cha-bum-cha-bum-kaikkisoittaa”!

Terveisin,
Anni Pietarila
Valkeakosken musiikkiopisto

Puolivälissä

Talo on saanut huonekaluja ja asukkaita.

Pianoleirin kolmantena päivänä olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta ja pihaleikeistä soittamisen ohessa. Suosituimpia leikkejä ovat olleet ainakin Nurkka-Jussi sekä Piste, eli toiselta nimeltään Kirkonrotta. Yhteiset askartelutuokiot ovat olleet myös mieluisia kaikenikäisille leiriläisille: Riinan suunnittelemaan kartonkitaloon on ilmestynyt lisää asukkaita ja lemmikkejä.

Yhdessä puuhaillaan muutenkin kuin pianon ääressä.

Treenimestari -kilpailun ruudukkoon lisäsimme uusia sarakkeita, koska innokkaimmat osanottajat melkeinpä jo täyttivät ruudukot puolivälissä leiriä! Pianonsoiton riemu on kuitenkin kaikunut käytävillä riippumatta siitä, osallistuuko kilpailuun vai ei. Leiri-bingon avulla on voinut kysyä opettajilta ja muilta leiriläisiltä soittamiseen ja musiikkiin liittyviä kysymyksiä, ja näin tutustua paremmin. Itselleni kenties hauskinta on ollut keksiä kaikkien leiriläisten kanssa tarina, johon sävelsimme yhdessä melodian. Laulu kertoo pulleasta apinasta, joka mietti elämää ilman närästystä, ja haluaa Helsinkiin.

Leirin hyvä yhteishenki paistaa aurinkoakin kirkkaammin lasten iloisista kasvoista.

Viimeisiä leiripäiviä suunnitellen ja ideoiden, Hannele

Tunnelmia pianoleiriltä

Pianoleiri on hurahtanut käyntiin rattoisasti. Pirkanmaan musiikkiopisto sijaitsee viehättävässä vanhassa rakennuksessa ja se antaa leirille loistavat puitteet arvokkaalla tunnelmallaan, historian havinallaan ja korkeilla, avarilla luokkahuoneillaan. Tilan puutteesta ei tarvitse kärsiä!

Niilo kuuntelee tarkasti Sannan ohjeita.

Erityisen iloista on ollut huomata, kuinka moneen leiriläiseen on harjoittelukärpänen puraissut! Yläkerrasta kuuluu koko ajan monenmoisia pianokappaleita ja harjoitteluluokat ovat ahkerassa käytössä. Välillä soitetaan myös parhaiden leirikaverien kanssa yhdessä pianoa, mikäs sen mukavampaa! Pianoleirin treenimestari-kilpailun harjoitteluruudukkoa täytetään silmät loistaen ja innosta puhkuen. 

Pieni palkinto odottaa ahkeraa harjoittelijaa joka päivä.

Leikkiäkin ehditään. On niin hienoa, että kaikki leiriläiset osallistuvat leirillä vedettäviin leikkeihin ja rytmitehtäviin niin antaumuksella. Leiriläiset leikkivät kaikki yhdessä iästä riippumatta!  Kukaan ei ole jäänyt ulkopuolelle seisomaan. Askarteluintoakin on riittänyt. Leiriläiset ovat yhdessä askarrelleet esimerkiksi kekseliäästi toteutettuja huonekaluja ja asukkaita leikkitaloon. Peleistä suosikeiksi ovat nousseet vanhat ja pettämättömät Kimble ja shakki.

Parasta kuluneina päivinä on ollut nähdä lasten silmien sädehtivän heidän kertoessaan minulle löytäneensä uuden ystävän. Myös leirin ilmapiiri on ollut innostunut ja  ystävällinen, ja leiriläisille on kehkeytynyt hyvä yhteishenki.

Karolina on leirillä jo toista kertaa.

Vaikka korvissani soi joka ilta vielä pitkän aikaa leiripäivän päätyttyäkin kaikuisassa vanhassa rakennuksessa kumisevat äänet, olen iloinen ihan jokaisesta leiriläisestä, joiden kanssa saan viettää aikaani pianoleirillä.

Riina

 

Tervehdys vapaa-ajan ohjaajilta

Tervehdys pianoleiriläisille!

Olemme Hannele Ahola ja Riina Häkkinen, kaksi Tampereen ammattikorkeakoulun pianonsoiton opiskelijaa, ja toimimme leirin ohjaajina. Tarkoituksenamme on rohkaista ja innostaa teitä niin harjoitteluun kuin uusien kavereiden löytämiseen. Meiltä voi kysyä neuvoa kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa! Luvassa on hauskoja yllätyksiä esimerkiksi harjoittelun tueksi! Päiväohjelmaan olemme suunnitelleet myös monenlaisia pelejä ja leikkejä sekä ulos että sisätiloihin. Näiden lisäksi leirillä voi askarrella, lukea kirjoja ja pelata lautapelejä.

 
Iloisia ja antoisia leiripäiviä odotellen,
Hannele ja Riina

Kohti toista Tampereen pianoleiriä

Kuukauden kuluttua Tampereen pianoleiri starttaa jälleen. Mukana on viime kesältä tuttuja opettajia, mutta myös uutta kivaa on tiedossa. Pianonsoiton ohella tulevalla leirillä keskitytään rytmiikkaan, jota tulee opettamaan innostava ja asialleen omistautunut Anni Pietarila Valkeakosken musiikkiopistosta. Vielä ehtii ilmoittautua mukaan osoitteessa tampereenpianoseura.nettilomake.fi. Tervetuloa!

Mia