Askartelupöytä on ollut ahkerassa käytössä leiripäivien aikana. Kirjanmerkkejä on syntynyt tusinoittain, taidokkaita piirustuksia ilmestynyt kaikkien ihmeteltäviksi ja tietysti harjoittelutoukatkin ovat askartelupöydästä peräisin. Kuinkahan monta tarraa toukat syövät tämän sadepäivän aikana?
Mia
Kuva: Iina Sihvonen
Vielä viime viikon keskiviikkoaamuna kuvittelin, että tämä viikko menee tiiviisti ammattikorkeakoulun kesäopintojen parissa. Opintojen keskelle tulikin iloinen piristys – kesäleirin vapaa-ajan ohjaajan pesti osallistumisensa yllättäen peruuttaneen ohjaajan tilalla.
Löysin pestin Facebook-ryhmän kautta ja tiesin heti, että nyt on kyseessä mun juttu. Ryhmän hallinta ja lapset ovat asioita joista pidän ja joista minulla on kertynyt kokemusta muun muassa työssäni musiikinperusteiden opettajana.
Leirielämään pomppaaminen ei ollut ollenkaan kummallista. Lapsena kiersin Suomen musiikkileirejä ja myöhemmin mestarikursseja viuluni kanssa. Jossain vaiheessa löysin itseni leiri-isosen hommasta ja täällä sitä taas ollaan.
Musiikkileirit ovat antoisia, koska sieltä saa uusia kavereita, mukavia muistoja, kullan arvoisia soittovinkkejä ja itsestä oppii uutta harjoittelumäärän yleensä lisääntyessä. Oppiminen tehostuu kun ilmapiiri on iloinen ja hyväksyvä. Pyrin osaltani luomaan tälle leirille iloista ja turvallista ilmapiiriä.
Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että Tampereen pianoleiri järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Meininki oli alusta asti sitä luokkaa, että kuvittelin tämän olevan jo pitkä perinne. Toivottavasti näin tulee jatkossa oikeasti olemaankin!
Minusta tällä leirillä erityisen hienoa on pianopajat ja ilmaisutaidon tunnit. Pianoa ei todella tarvitse soittaa yksin ja ilmaisutaidon tunneilta saa lisää potkua oman persoonansa ilmaisemiseen. Tämän kesän leirille on myös hakeutunut ihan huippuporukka ja olen saanut jo monta uutta pikkuystävää.
Tästä leiristä jää varmasti yksi kesäni 2016 parhaista muistoista! Hevillä en unohda pienten muusikoiden innostusta ja aitoutta.
Iina Sihvonen
Musiikkipedagogiopiskelija (TAMK)
Musiikinperusteiden opettaja, Valkeakosken musiikkiopisto
Tärkein syy Tampereen pianoleirin järjestämiseen oli ajatus siitä, että pianonsoiton harrastajat tarvitsevat enemmän kontakteja toisiin pianonsoittajiin. Soittokaverit voivat olla ratkaisevan tärkeitä harrastuksen mielekkyyden kannalta. Tietysti myös leirin tuoma tehokuuri soittamiseen voi itsessään olla innostava.
Olemme koettaneet kannustaa oppilaita myös harjoittelemaan keskenään, jolloin he voivat oppia yhdessä ja toinen toisiltaan. Välillä jokunen kaveruspari onkin vallannut harjoitteluluokan pitkäksi aikaa. Ihan koko aikaa siellä tuskin on soitettu, mutta välillä kuitenkin. On hienoa, jos hauskanpito kaverin kanssa suuntautuu ajoittain myös musisoimiseen.
Muutama leiriläinen on tänään toisaalta kertonut minulle, että parasta leirissä ovat olleet omat soittotunnit. Sekin on kiva kuulla. Omat soittotunnit ovat jokaiselle leiriläiselle rauhallista, kahdenkeskistä aikaa opettajan kanssa. Opettajien ja oppilaiden kemiat ovat ilmiselvästi kohdanneet, kun soittotunnit ovat päivän kohokohtia. Yhdessä opettajan kanssa nuottien kiemurat ja soittotekniset koukerot aukeavat, ja suunta omalle harjoittelulle löytyy.
Seurasin tänään hetken sivusta, kun leirin pienimmäiset tekivät rytmiikkaharjoituksia huikean ihanan vapaa-ajan ohjaajamme kanssa piirissä istuen. Keskittyminen oli herpaantumatonta ja into kokeilla uusia asioita — kuten mukilla soittamista — suunnilleen käsin kosketeltavissa. Jokainen keskittyi omaan tekemiseensä, mutta omalla osuudella ei olisi ollut mitään merkitystä ilman muita. Mukia opitaan soittamaan yhdessä. Ihan niin kuin pianoakin.
Mia
Tänään leiri vihdoin alkoi. Kyllä sitä oli jo odotettukin! Heti aamutuimaan leiriläiset tulivat ilmoittautumaan kukin omalla tyylillään. Joku ujosteli ja meinasi unohtua ovenpieleen, joku asteli reippaasti kohti ja esitteli itsensä, joku jätti puhumisen äidin heiniksi. Muutama minuutti ilmoittautumisensa jälkeen pari tyttöä tuli hymyillen luokseni uudestaan. Kysyin, tunsivatko he toisensa ennestään. ”Ei, kun just äsken tutustuttiin”, kertoivat tytöt, jotka näyttivät siltä kuin olisivat touhunneet keskenään pienestä pitäen. Aika mahtavaa!
Ensimmäiseen leiripäivään mahtui vaikka mitä: toisiin leiriläisiin tutustumista, askartelua, keppihevosella laukkaamista, renkaanheittoa, kännykkäpelejä — ja tietysti pianonsoittoa yksin ja yhdessä sekä monelle leiriläiselle uutta asiaa, ilmaisutaitoa. Ensimmäisen ilmaisutaitoryhmän ollessa tunnilla kurkistelivat seuraavan ryhmän lapset jo ovenraosta, mitä salissa tapahtuu. Ainakin sieltä kantautui iloisia ääniä aulan puolelle.
Mitähän kaikkea huominen tuo tullessaan? Uskaltautuvatko pojatkin enemmän tekemisiin toistensa kanssa? Kuinka moni leiriläinen unohtaa mennä soittotunnilleen? Kuinka monta tarraa harjoittelutoukat ehtivät syödä? Se jää nähtäväksi.
Huomisen tunnelmia yritän saada välitettyä myös kuvin. Tänään WordPress ei suostu kanssani yhteistyöhön kuvien lataamisen kanssa. Harmi. Olisin halunnut esitellä leiriheppa Zyletonin laajemmalle yleisölle.
Mia
Kuva: Ville Hautakangas
Enää kolme yötä pianoleiriin! Tuskin maltan odottaa!
Maanantaiaamuna 22 leiriläistä sekä 7 leirin opettajaa ja ohjaajaa aloittaa viiden päivän intensiivisen jakson musiikin parissa. Olemme todella iloisia, että olemme saaneet niin monta pianonsoittoa harrastavaa lasta mukaan leirillemme. Teemme kaikkemme, että jokaiselle leiriläiselle jäisi hyvä mieli ja mukavia muistoja tulevasta viikosta.
Jotta muistoja jäisi muillekin kuin leiriläisille, järjestämme kaksi konserttia leirin viimeisenä päivänä, perjantaina 17.6. Aamupäivällä osansa leirin musiikillisesta annista saavat Peurankallion palvelutalon asukkaat. Klo 18.00 on leirin päätöskonsertin vuoro. Se pidetään Pyynikkisalissa (Tampereen konservatorio, F. E. Sillanpään katu 7), ja sinne on vapaa pääsy. Luvassa on myös leirin ilmaisutaitoryhmien esitys. Tervetuloa kuuntelemaan ja katselemaan, mitä leirin aikana on opittu!
Mia Muona
Leirivastaava
Kuva: Ville Hautakangas
Tampereella tai Tampereen kaupunkialueella ei viime vuosina ole juurikaan järjestetty lapsille ja nuorille suunnattuja pianonsoiton kesäleirejä. Tampereen Pianoseura ry tekee tärkeän avauksen kesäleirillään, joka osaltaan monipuolistaa kaupungissa lapsille ja nuorille kesällä tarjottavaa harrastustoimintaa. Olen yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ylpeä ja innoissani siitä, että jo kohta voimme polkaista käyntiin ensimmäisen Tampereen pianoleirin. Yhteistyökumppaniemme tuki on tehnyt leirin mahdolliseksi ja pitänyt osallistumismaksut verrokkileireihin nähden erittäin edullisina. Tilojansa käyttöömme tarjoavat Tampereen konservatorio ja Pirkanmaan musiikkiopisto, jossa itse opetus järjestetään. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus tukee Tampereen pianoleiriä. Kiitos!
Olen opettanut pianonsoittoa suomalaisissa ja saksalaisissa musiikkioppilaitoksissa noin 15 vuoden ajan. Vuodesta 2013 olen työskennellyt pianonsoiton lehtorina Tampereen konservatoriolla. Tampereen pianoleirillä toimin toisena pianon yksilötuntien ohjaajana Annika Hautamäki-Hännisen ohella. Kokemus leirillä opettamisesta on minulle uusi ja siksi erityisen innostava. On kiinnostavaa ja jännittävää oppia tuntemaan uusia nuoria musiikkipersoonallisuuksia, ja nähdä, mitä kaikkea voimme yhdessä saada aikaan vajaan viikon aikana. Toivon että voin olla myötävaikuttamassa uusiin onnistumisen elämyksiin pianonsoitossa ja – koska oppimiseen usein sisältyy “hyppyjä” – olla myös ohjaamassa ainakin muutamaan ahaa-elämykseen. Tässä varmaan onkin lyhyiden oppimisperiodien – kuten pianoleirien – ydin: Lyhyessä ajassa ei tietenkään ole mahdollista merkittävästi kehittyä esimerkiksi tyylintuntemuksessa tai soittotekniikassa, mutta monia uusia virikkeitä, kimmokkeita ja kannustimia, ehkä myös herätteitä, voi leiriltä saada mukaansa. Parhaimmillaan virikkeet ovat elämyksellisiä oivalluksia, jotka kantavat soittoharrastuksen arjessa pitkälle.
Tampereen pianoleiri tarjoaa myös monipuolisesti mahdollisuuksia yhteisölliseen oppimiseen, yksilötuntien ja parin konsertin (yksilöopetustakin voivat seurata myös muut) sekä opetus- ja treenijärjestelyjen (kaikki opetus ja harjoittelu samassa rakennuksessa, yhteiset lounaat, yhdessä leikkimistä jne.) lisäksi ja varsinkin pianopajoissa ja ilmaisutaidon ryhmissä. Suomalaisessa musiikkioppilaitoksessa opiskeleva piano-oppilas ei valitettavasti yleensä pääse osalliseksi viikoittaisista yhteissoittotunneista – toisin kuin esimerkiksi orkesterissa soittavat lapset ja nuoret. Ryhmä- ja luokkatunteihin on usein myös hyvin vähän resursseja, ja ne vaativat opettajan erityistä aktiivisuutta. Toisaalta yhdessä oppiminen voi johtaa elämyksiin, jotka kantavat pitkälle. Tähänkin tarpeeseen Tampereen pianoleiri siis vastaa – kyseenalaistamatta mitenkään yksilötuntien välttämättömyyttä instrumenttiopetuksessa. Ilmaisutaidon ryhmät tarjoavat lisäksi keinoja löytää uusia ulottuvuuksia omasta esiintyjäpersoonallisuudesta. Myös soittoharrastukseen kun kuuluu olennaisena osana elävän esityksen tuottaminen.
Itselläni on aika vähän pianoleirikokemuksia oppilaana. Sallan musiikkileirille osallistuin muinoin, ja mukavat leirimuistot ovat kyllä noin 25 vuoden jälkeenkin hyvin mielessä. Opiskelijana olen osallistunut monille mestarikursseille – joilla lähtökohtaisesti on ihan samanlainen funktio kuin kesäleireilläkin. Usein – todella usein! – kuulee esimerkiksi muusikkokollegojen kertovan juuri kesäleireistään erityisen merkittävänä ja motivoivina omaa musiikkiharrastusta elävöittävinä ja motivoivina kokemuksina. Myös Tampereen pianoleiri voi olla tällainen kokemus!
Pianonsoitto on taide- ja taitolaji, eikä kuulu lajeista yksinkertaisimpiin. Jotta lapsi pystyy ilmaisemaan itseään musiikin keinoin, ja musiikkiharrastus todella pääsee tukemaan ja rikastuttamaan hänen taiteellista ja kokonaispersoonallista kasvuaan – “hiivana taikinassa” – tarvitaan tavoitteellista harjoittelua. Siinä mielessä noin neljäsosan vuodesta kestävä täydellinen kesäkatkos pianonsoiton opetuksessa on pitkä – niin tärkeää kuin lomailu onkin. Haluan opetukseni ohessa antaa Tampereen pianoleirillä hyviä vinkkejä tavoitteelliseen ja määrätietoiseen harjoitteluun. Pienimuotoista esiintymisvalmennusta on tietysti mukana – pari konserttiahan sisältyy leiriohjelmaan. Tavoitteenani on oppilaiden yksilölliset lähtökohdat huomioiva, metodiikaltaan monipuolinen ja innostava opetus.
Toivon että Tampereen pianoleirille osallistuvat pianistit koettaisivat ottaa vajaasta viikosta mahdollisimman paljon – tai mieluummin kaiken! – irti. Kannattaa haastaa itseään: osallistua kaikkeen opetustarjontaan ja soittaa paljon pianoa. Harjoitustiloja on myös Pirkanmaan musiikkiopistolla mukavasti käytössä. Harjoittelussakin voi tukeutua muihin, vaikkapa tutkia yhdessä toisen leiriläisen kanssa jotakin teknisesti vaikeaa paikkaa tai koe-esittää kappale kaverille. Itsensä haastaminen johtaa usein onnistumisen elämyksiin, jotka voivat olla hyvin motivoivia. Toivon että leirillämme syntyy iloinen, innokas ja sopivan rento yksilöllisen ja yhteisöllisen flow-oppimisen ilmapiiri!
Jani Aarrevaara
Pianonsoiton lehtori, Tampereen konservatorio
Tampereen Pianoseura ry:n puheenjohtaja
Kuva: Ville Hautakangas
Kun minua pyydettiin mukaan Tampereen pianoleirille opettajaksi ja erityisesti leirin pianopajojen vetäjäksi, lupauduin empimättä mukaan. Viime vuosina olen ollut erityisen kiinnostunut pianistien yhdessä oppimisesta. Vaikka piano ei olekaan samalla tavoin orkesterisoitin kuin esimerkiksi puhaltimet, on yhdessä musisoiminen pianisteille kuitenkin aivan yhtä tärkeää. Pianopajat antavat tähän oivan mahdollisuuden. Kannattaa tulla pianoleirille vaikkapa vain tämän kokemuksen vuoksi!
Pirkanmaan musiikkiopistossa on kaksi pianoluokkaa, joissa kummassakin on viisi sähköpianoa. Yhteen pianoryhmään mahtuu opettajan lisäksi neljä oppilasta, jolloin kaikilla oppilailla on oma piano. Sähköpianoissa on se hyvä puoli, että oppilas voi halutessaan harjoitella tehtäväänsä rauhassa luurit päässä, jolloin hän ei häiritse muita soittajia. Lopuksi toteutamme tehtävät akustisesti eli soitamme viidellä pianolla yhtä aikaa niin, että kaiki kuulevat toisensa. Tämä on mukavaa ja innostavaa.
Pajaopetuksen myötä olen kehitellyt oppilaille monenlaista yhteissoitto-, vapaa säestys- ja improvisointimateriaalia, leikkimielisiä harjoituksia ja kehorytmiikkaa unohtamatta. Musiikillisten ilmiöiden avaaminen soittamalla auttaa ymmärtämään musiikin perusteita paremmin. Näistä ideoista on syntynyt jo kaksi kirjaa: Siriuksen syntymäpäivät — pianonsoittoa yhdessä oppien sekä Karusellipiano 1. Kolmas kirja, Karusellipiano 2, ilmestyy ensi syksynä.
Tervetuloa kauniiseen Pirkanmaan musiikkiopistoon nauttimaan musiikista yhdessä oppien!
Sanna Viitaniemi
MuM, Musiikkipedagogi AMK
Pianonsoitonopettaja/säestäjä, PMO
Kuva: Ville Hautakangas
Pianoleiri kotikaupungissa — sehän on mitä mainioin tapa viettää kesälomaa! Kuullessani Tampereella järjestettävästä leiristä ajattelin, miten kivaa on viettää viikko kesästä soiton parissa musisoiden uusien ja ehkä muutaman tutunkin oppilaan kanssa kesätunnelmissa. Kesäleiri voi antaa ihan uutta potkua soittoharrastukselle, näin ainakin minulle kävi nuorena. Vietin monta kesää Sotkamon musiikkileirillä soittaen, kuunnellen muiden soittoa, uiden ja katsoen Sotkamon Jymyn pesäpallo-otteluita — ja käyden lavatansseissa! Tämä oli varsin uutta kaupunkilaislapselle! Mieleenpainuvinta oli kuitenkin, kuinka paljon viikon mittaisella leirillä ehti oppia, kun harjoitteli ahkerasti ja kävi tunneilla joka päivä. Muiden soittoa kuunnellessakin sai paljon uusia ideoita.
Pirkanmaan musiikkiopistolla pidettävällä Tampereen pianoleirillä on mitä tunnelmallisimmat puitteet. Vanha opistotalo on hieno paikka, jossa luontokin on lähellä. Pianoleirillä haluan antaa oppilaille uusia vinkkejä harjoitteluun, inspiraatiota musiikin esittämiseen ja ennen kaikkea kivoja hetkiä musiikin parissa, soittaen! Ehkäpä joku nuorista soittajista saa itselleen mukavan kesämuiston, jonka innoittamana jaksaa soittaa taas koko pimeän talven.
Annika Hautamäki-Hänninen,
Tampereen konservatorion pianonsoiton lehtori
Tampereen pianoleiriin sisältyy soittamisen lisäksi ilmaisutaidon kurssi. Mitä siellä tehdään? Annetaanpa ilmaisutaitoa opettavien Suvin ja Reijan kertoa itse.
Henkilöt: SUVI VANHALA ja REIJA ISO-MUSTAJÄRVI, Drama Queen Oy
REIJA: Moikka Suvi!
SUVI: No moi Reija!
REIJA: Kun me mennään pitämään sitä ilmaisutaitoa sinne pianoleirille, niin pitäisköhän meidän aloittaa niillä hauskoilla liikeimprovisaatioharjoituksilla?
SUVI: Joo! Voidaan olla vaikka pihalla, jos ei ihan kaatamalla sada.
REIJA: Hyvä idea.
SUVI: Mitäs sitten? Mulle tuli mieleen, että jos vähän voitaisiin myös laulaa? Ja harjoitella äänenkäyttöä? Olisko ihan hupsu ajatus?
REIJA: Ei, itse asiassa oikein hyvä idea! Mutta jätetään se pianon soittaminen pianotunneille.
SUVI: Joo, samaa mieltä. Vai mentäiskö kuitenkin helpoimman kautta ja vietäisiin koko porukka vaan leffaan?
REIJA: No ei todellakaan! Sitä paitsi, leffaan meneminen ei olisi puoliksikaan niin hauskaa kuin meidän pitämät improvisaatio- ja draamaharjoitukset.
SUVI: En kai mä nyt ollut tosissaan! Kokeilin vaan mitä sä sanot (nauraa).
REIJA: (Hymähtää.)
SUVI: Eikö olisi ihanaa tehdä myös harjoituksia miten pystyy rentoutumaan?
REIJA: Vaikka esiintymistilanteessa.
SUVI: Just, ja muutenkin. Mitä sä teet?
REIJA: Sulin, niin kuin lumiukko.
SUVI: Okei…
REIJA: Tää toimii! Siis yhtenä rentoutusharjoituksena! Kokeile vaikka!
SUVI: (Sulaa.) (Maassa selällään) Joo, totta! Toimii!
REIJA: Voisko se viimeisen päivän esitys pohjautua satuun Punahilkka?
SUVI: Juu, se on hyvä. Siihen saa tehtyä niin monenlaista.
REIJA: Noustaanko?
SUVI: Ei ihan vielä.
REIJA: Jää sä sitten siihen makaamaan, mä lähen kahville suunnittelemaan lisää.
SUVI: Okei, okei, mä nousen. Oota mua!
Olen Mia Muona ja opetan pianonsoittoa Tampereen konservatoriossa. Odotan innolla kesäkuuta, koska silloin tapahtuu jotain erityistä. Lapsenakin odotin aina innolla kesää ja lomaa, joka alkoi aina musiikkileirillä. Soitin leirillä pianoa ja viulua, kävin teoriatunneilla ja osallistuin orkesteriin. Tutustuin muihin leiriläisiin, söin jätskiä, pelasin pingistä, harjoittelin paljon uusia kappaleita, esiinnyin ja kuuntelin toisten esityksiä. Vähitellen yksi leiri kesässä ei riittänyt, vaan piti päästä toiselle, jossain vaiheessa varmaan useammallekin.
Eräältä leiriltä minut napattiin seuraavaksi kesäksi samaisen leirin säestäjäksi. Se oli ensimmäinen musiikkialan työpaikkani. Työ oli rankkaa ja opettavaista, palkitsevaakin. En kai olisi suostunut muuten samoihin hommiin aina vaan uudestaan. Opiskeluaikoinakin vietin kesät leireillen - välillä töitä säestäjänä paiskien ja enimmäkseen opiskellen. Sittemmin olen jättänyt leirit vähemmälle ja keskittynyt kesäisin muihin asioihin. Musiikkileirit eivät silti jättäneet minua rauhaan.
Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten lausuin ääneen mielessäni muhineen ajatuksen siitä, että Tampereen alueelle tarvittaisiin oma kesäleiri pianonsoiton harrastajille. Sivulauseessa mainitsin myös, että tarvitsisimme yhdistyksen sitä organisoimaan. Ajatukseni saivat vastakaikua kollegaltani Jani Aarrevaaralta, joka oli jo aiemmin suunnitellut pianoyhdistyksen perustamista. Suunnitteluvaiheen jälkeen perustimme helmikuussa 2015 Tampereen Pianoseura ry:n, jonka yhtenä tavoitteena on tukea lasten ja nuorten pianonsoiton harrastusta ja opiskelua Tampereella ja Pirkanmaalla. Otimme heti tavoitteeksi pianoleirin järjestämisen kesällä 2016, ja nyt kuljemmekin vakain askelin kohti ensimmäistä Tampereen pianoleiriä.
Muutkin kuin pianoseuralaiset ovat uskoneet pianoleirihankkeeseemme. Pirkanmaan musiikkiopisto myönsi meille tilat käyttöön leirin ajaksi, Tampereen konservatorio tarjosi salin päätöskonserttiin. Ilmaisutaidon kurssin mahdollistaa Taiteen edistämiskeskukselta saamamme apuraha.
Lisätietoja leiristä voi kysellä suoraan minulta sähköpostitse. Päivitän tietoja myös tähän blogiin aihe kerrallaan. Kommentointi on sallittua, vastaan kommentteihin ja kysymyksiin sitä mukaa kuin ehdin.
Olisipa jo kesä ja pianoleiri! Sitä ennen on tosin vielä jonkin verran puuhaamista…
Tampereen pianoleiri 